Tohtorintutkinto


Hyppivä puuhevonen - Jooseppi Pohjolan kantele ennen ja nyt 

Teen taiteellista tohtorintutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, MuTri-tohtorikoulussa. Työni sisältönä on tutkia Jooseppi Pohjolan kanteletta, jota soitettiin perinteisesti tikulla. Tuo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kukoistanut erikoislaatuinen soittoperinne lähes katosi, mutta 2000-luvun alusta alkaen soittotapa on elänyt uutta nousukautta. 

Tutkin Jooseppi Pohjolan kanteletta mahdollisimman moniulotteisesti: kehitän soittimelle moderneja soittotekniikoita ja uusia ilmaisukeinoja, sekä perehdyn perinnetyyleihin. Taiteellinen tutkimukseni luotaa siis sekä menneeseen että tulevaan. 

Yksi elementti työssäni on hyppivä puuhevonen; se on konkreettinen esine, jota tanssitan soittotikusta hevoseen kytketyn langan avulla, sekä samanaikaisesti inspiroiva mielikuva uuden musiikin luomiselle.

Tohtorintutkintoni koostuu viidestä konsertista sekä kirjallisesta tutkielmasta. Konsertteja on tähän mennessä ollut kaksi, seuraava tulee olemaan syksyllä 2016.  


Lunkula - kantelesävellyksiä tarinoiden siivittämänä
1. Tohtorintutkintokonsertti
Musiikkitalo, Camerata 1.10.2013

”Lunkulansaari. Se sijaitsee Laatokassa.”          

”Sinä olit kanteleensoittaja. Tiedätkö, Isänisä? Minäkin olen kanteleensoittaja ja toivon saavani kanteleen elämään, kuten Sinun soittoasi aikanaan kuvailtiin”.
Lunkula on soolokonsertti, jonka inspiraationa ovat soittajan rajakarjalaiset sukujuuret Laatokan Lunkulansaaresta. Pauliina Syrjälä maustaa sävellyksiään tarinankerronnalla: evakkoisältä kuullut tarinat heräävät henkiin ja kuulija pääsee matkalle konsertin mielenmaisemaan.

Syrjälän isänisä oli rajakarjalainen vanhan soittoperinteen kanteleensoittaja. Modernina nykypolven muusikkona Syrjälää on kiehtonut ajatus sukupolvien ketjusta, jossa kantele siirtyy eteenpäin, mutta musiikki muuttaa muotoaan. 
Lunkulaa on esitetty myös Joensuussa, Enossa, Rautalammilla, Kaustisella, Kiuruvedellä, Lapinlahdella ja Sommelo-festivaaleilla Kuhmossa. 

Lunkulasta sanottua: 
”…Pauliina Syrjälä kertoi Lunkula-teoksensa teatraalisessa monologissa edesmenneen isänisänsä elämästä Laatokan Karjalassa. Oli kirkonkellojen kilkatusta, Laatokan hurjia sampi-vonkaleita ja evakkoreissun mystinen hävittäjälentokone – siis monenlaisia tarinoita ja niiden väliin Syrjälän herkän huumaavaa musiikkia. Paljon kuultiin minimalistisen toisteista, hypnoottista musiikkia. Suorastaan punkmainen äänen ja vimman profaanius saattoi Syrjälän käsissä miltei hetkessä vaihtua Arvo Pärt –tyyliseen äänilläkilvoitteluun”.
Jyri Ojala, Karjalainen 10.9.2013


Hienohelma ja Hyppivä puuhevonen - rouheaa perinnemusiikkia kanteleilla
2. Tohtorintutkintokonsertti
Musiikkitalo, Camerata 26.9.2014

                                          Sytyke: Vanha polkka

Konsertissa kuultiin arkistoista kaivettua rouheaa musiikkia sopivasti omilla mausteilla sävytettynä: perinnesoittajien persoonalliset tyylipiirteet ja tämän päivän muusikot kohtasivat. Syrjälän soolojen lisäksi esiintyi kolme eri kokoonpanoa: tikulla soittoon keskittynyt Sytyke-yhtye, duo Maija Kauhanen & Pauliina Syrjälä sekä Sytyke & Pohjola. Konsertissa kuultiin siis myös tikulla soiton massiivista yhteissointia, kun Sytyke ja kolmen miehen muodostama Pohjola-trio yhdistivät rivinsä. Pohjolan jäsenet ovat soitintutkija-mestaripelimanni Kari Dahlblom, soitinrakentajamestari ja musiikin tohtori Rauno Nieminen, sekä kanteletaiteilija, musiikin tohtori Timo Väänänen.

Konsertin punaisena lankana kulki vanha polkkasävelmä Hienohelma, josta esitettiin eri soittajien versioita. Lavalla nähtiin myös soiton tahdissa hyppivä puuhevonen Reima, jonka on valmistanut Rauno Nieminen. 

                                             Kuva: Jorma Airola 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti